Illan tullen varjot valtaavat puutarhan. Mielenkiintoista on, että useimmiten sitä on taipuvainen kuvittelemaan noiden varjojen kätköön jotain uhkaavaa. Ei siellä hiivi söpö siili, vaan jokin peto.

Onkohan tämä evoluution tulosta? Yöllä näköaistimme ei ole parhaimmillaan, etu siirtyy yöeläimille. Esi-isillemme yö toden totta oli uhkia täynnä. Kaipa se on mahdollista että pimeän herättämä levottomuus olisi upotettu soluihimme.

Maailmassa monta on kummallista asiaa, alkaen oman mielemme liikkeistä...